Sakari Katajamäki

Runon kerrostumat -sivulla annetaan tietoa tekstikriittisesti toimitetun Aino-runon katkelman suhteesta Kalevalan toisen painoksen (1849) tekstimuotoon (vihreällä taustavärillä merkityt kohdat). Näitä toimitettuun tekstiin tehtyjä muutoksia taustoitetaan tarkemmin sivulla Aino-runon tekstikriittiset toimitusperiaatteet.

Lisäksi tällä sivulla tarkastellaan Kalevalan toisen painoksen ja sitä varten laaditun puhtaaksi kirjoitetun käsikirjoituksen välisistä suhdetta (keltaisella taustavärillä) sekä käsikirjoituksessa olevia tekstikerrostumia (vaaleanpunaisella taustavärillä). Tekstikohtien selitykset avautuvat näkyviin, jos hiiren osoittimen vie värjätyn kohdan päälle. Merkintätapoja avataan tämän johdantotekstin lopussa.

Kalevalan toisen painoksen suhde teoksen käsikirjoitukseen

Vuonna 1849 julkaistu Kalevalan toinen painos noudattaa hyvin tarkasti teosta varten laaditun puhtaaksi kirjoitetun käsikirjoituksen (Lönnrotiana 38) viimeistä tekstikerrostumaa. Suurin systemaattinen ero käsikirjoitukseen nähden on Kalevalan runojen juonisynopsisten siirtäminen teoksen alusta kunkin runon alkuun.

Toinen, lähinnä kirjoitustekninen ero koskee W- ja V-kirjaimia. Käsikirjoituksessa on käytetty ajan kirjoituskäytäntöjen mukaisesti W-kirjainta silloin, kun v on kirjoitettu isolla. Antiikvalla painetussa toisessa painoksessa sen sijaan on näissä kohdissa käytetty V-kirjainta lukuun ottamatta erisnimiä, joissa on käytetty W-kirjainta (esim. Wäinämöinen). Toinen vastaava kirjoitus- ja painotekninen ero koskee lainausmerkkien merkintätapaa. Käsikirjoituksessa lainausmerkkejä on merkitty X-kirjaimin, kun taas painetussa kirjassa on käytetty »-merkkejä.

Oheiseen runotekstiin on merkitty keltaisella taustavärillä kohdat, joissa puhtaaksi kirjoitetun käsikirjoituksen viimeisin tekstikerrostuma poikkeaa Kalevalan toisen painoksen tekstistä. W- ja V-kirjaimia sekä lainausmerkkejä koskevia systemaattisia eroja ei ole merkitty.

Käsikirjoituksen alalaidassa olevaa imprimatur- eli painolupamerkintää ”tur.” ei ole tulkittu käsikirjoituksen runotekstiin kuuluvaksi, joten sekin on jätetty merkitsemättä. Tämä merkintä kuuluu usealle sivulle tavutettuun tekstiin ”Im- / pri- / ma- / tur. / J. / U. / Wal- / le- / ni- / us.”. Myöskään käsikirjoituksessa olevan maininnan ”Se innehållsförtekningen” ei ole katsottu kuuluvan runotekstiin tai juonisynopsikseen, joten se ilmoitetaan vain tekstikerrostumissa.

Käsikirjoituksen tekstikerrostumat

Kalevalan toisen painoksen puhtaaksi kirjoitettu käsikirjoitus (Lönnrotiana 38) sisältää jonkin verran tekstikerrostumia. Neljännen runon alussa (säkeet 1–30) käsikirjoitusta on kirjoitettu neljällä eri kynällä, jotka kaikki liittyvät kirjoitustyön eri vaiheisiin.

Lyijykynällä (viitteissä käytetty lyhennettä lyijyk.) on piirretty tekstin palstarajoja, rivien linjoja sekä säkeiden numeroita kymmenen säkeen välein. Lisäksi yhdessä kohdassa lyijykynällä on merkitty virheellinen säe ”hienohelmen hienikössä,” (säe 13) kysymysmerkin kera.

Runosäkeet on kirjoitettu mustalla musteella. Lisäksi kynällä on lisätty merkintä runon alkuun siirrettävästä runon sisällönkuvailusta (”Se innehållsförteckningen.)”) ja tehty joitakin korjauksia kirjoitettaessa (luutaa > luutoa, säe 3). Silloin, kun tekstikerrostumaviitteissä ei ole mainintaa käytetystä kynästä, kyseinen kohta on kirjoitettu mustalla musteella.

Hieman ruskeammalla musteella (viitteissä mustek. 2) on kirjoitettu neljännen runon otsikko alleviivauksineen, marginaalissa olevat kommentaarit, lainausmerkkien paikat (X marginaalissa) sekä sivun 53 alalaidassa oleva imprimatur-merkintä (”tur”). Lisäksi samalla musteella on ilmeisesti tehty yksi tekstikorjaus (sitase > sitaise, säe 24).

Punakynällä (viitteissä punak.) on Kalevalan neljännen runon säkeiden 1–30 alueella korjattu yksi kirjoitusvirhe (Asuu > Asun, säe 27).