Väinö Kaukosen säeviitteet

Niina Hämäläinen

Seuraavassa havainnollistetaan säetutkimuksen viitteitä ja niiden taustalla olevia runotekstejä sekä joissakin tapauksissa osoitetaan laajemmin, minkälaisia muita runotekstejä Lönnrotilla oli mahdollisesti käytössään.

Kussakin kohdassa on ensin Kalevalan säe ja tämän jälkeen Väinö Kaukosen säeviite kokonaisuudessaan. Kunkin säkeen vieressä olevaa nuolipainiketta painamalla saa esiin Niina Hämäläisen kommentaarin säeviitteeseen.

AK = Alku-Kalevala. Käsikirjoituksena säilynyt toinen ensimmäisistä Kalevalan versioista valmistui vuonna 1833 nimellä Runokokous Väinämöisestä. Runokokousta ennen Lönnrot oli jo saanut valmiiksi Sikermä-Kalevalan, joka sisälsi kolme teosta: Lemminkäinen, Väinämöinen ja Naimakansan virsiä.

VK = Vanha Kalevala. Kalevalan ensimmäinen painettu versio ilmestyi 1835.

VKL = Välilehditetty Vanha Kalevala. Lönnrot teetti itselleen välilehdillä varustetun Kalevalan lähtiessään seitsemännelle keruumatkalle vuonna 1836.

UK = Uusi Kalevala. Vuoden 1849 Kalevala, joka on saanut Suomen kansalliseepoksen aseman.

Runoviitteet, kuten I1 234 viittaavat SKVR-julkaisun I1-osan numeroon 234.

 

Tuopa Aino neito nuori,

VKL 31:1−2 Kapo kaunis, neito nuori, Anni tytti, aino tytti. Vrt. VII1 217,1 Kapo kaunis, neiti nuori, I1 234,1 Anni tytti, aino tytti ja l1 213,1 Aino tytti, aino nei[ti] sekä esim. 22:111.


Sisar nuoren Joukahaisen

VK 31:1. Vrt. 5:126.


Läksi luutoa lehosta,

VK 31:3 - vastoa metsästä, I1 234,2. Vrt. VII1 208,1−2 Anni tyttö, kauno tyttö Taitto luutoa lehosta.


Vastaksia varvikosta;

VKL 31 r.a. 8, IV1 83,3.


Taittoi vastan taatollensa,

VK 31:5 Taitto — —, I1 234,4 — vassan taatollase⌈k⌉.


Toisen taittoi maammollensa,

VK 31:6 — taitto maamollensa, I1 234,5 — — maammollahek].


Kokoeli kolmannenki

VK 31:7 Kolmatta kohotteleksen, I1 234,6 — kokoelo[o]. Vrt. 19:249.


Verevälle veiollensa.

VKL 31:50, VII1 208,4 — veiolleen.


Jo astui kohin kotia,

VKL 31:53 Jo kohen kotia kulki, II 27,28 — kohti — meni.


Lepikköä leuhautti,

VKL 31:55, I1 222,4.


Tuli vanha Wäinämöinen,

VK 31:9. Vrt. 17:67.


Näki neitosen lehossa,

Vrt. V1 215,9 *Löys neitos[en] lehost* ja VII2 2012,1 Löysin neitosen lehosta.


Hienohelmen heinikössä,

Esim. VII2 2012,3 Hienohelman —. Vrt. 25:168 ja V1 215,10 *Hienohelman heinikost*.


Sanan virkkoi, noin nimesi:

VK 31:10 — virkko — —. Yl.


"Eläpä muille neiti nuori

VKL 31:73 Elekä — — —, VII1 212,26 Eläpä — kaunis Kaisa. Vrt. s. 1.


Kun minulle neiti nuori

VKL 31:74 Kun — — — , VII1 212,29 Kaisa kaunis. Vrt. ss. 1 ja 15.


Kanna kaulan helmilöitä,

VKL 31:77 Kanna' kaulan helmilöitä. Vrt. s. 313, 14:134, 25:640 ja 29:167.


Rinnan ristiä rakenna,

VKL 31:78 Rinnan ristiä rakenna'. Vrt. s. 47 ja 18:235.


Pane päätä palmikolle,

VKL 31:75, VII1 212,27


Sio silkillä hivusta!"

VKL 31 r.a. 76, VII1 212,28


Neiti tuon sanoiksi virkki:

VKL 31:62 (Katri varsin vastaeli), VII1 210,11. VKL 31 r.a. 62 Neiti [varsin vastaeli].


"En sinulle, enkä muille

VKL 31 r.a. 631/2 En sinussa enkä muissa, II 47,11 Enkä si[ussa], — muiss[a].

Kanna rinnan ristilöitä,

Vrt. ss. 17−18.


Päätä silkillä sitaise,

Vrt. s. 20.


Huoli en haahen haljakoista,

VKL 31:83 Ole' haahen haljakoissa, I1 234,80 *Ole — — *.


Wehnän viploista valita,

Vrt. I1 217,4 Veny vehnä viiploisilla.


Asun kaioissa sovissa,

Vrt. II 47,7 K[asva] kaioissa sovi[ssa].


Kasvan leivän kannikoissa

VKL 31:65 — leipäkannikoissa, VII1 210,14.


Tykönä hyvän isoni,

VKL 31:67. Vrt. 36:60.


Kanssa armahan emoni."

VKL 31:68. Vrt. 3:487.