Niina Hämäläinen

Seuraavassa havainnollistetaan säetutkimuksen viitteitä ja niiden taustalla olevia runotekstejä sekä joissakin tapauksissa osoitetaan laajemmin, minkälaisia muita runotekstejä Lönnrotilla oli mahdollisesti käytössään.

Kussakin kohdassa on ensin Kalevalan säe ja tämän jälkeen Väinö Kaukosen säeviite kokonaisuudessaan. Kunkin säkeen vieressä olevaa nuolipainiketta painamalla saa esiin Niina Hämäläisen kommentaarin säeviitteeseen.

AK = Alku-Kalevala. Käsikirjoituksena säilynyt toinen ensimmäisistä Kalevalan versioista valmistui vuonna 1833 nimellä Runokokous Väinämöisestä. Runokokousta ennen Lönnrot oli jo saanut valmiiksi Sikermä-Kalevalan, joka sisälsi kolme teosta: Lemminkäinen, Väinämöinen ja Naimakansan virsiä.

VK = Vanha Kalevala. Kalevalan ensimmäinen painettu versio ilmestyi 1835.

VKL = Välilehditetty Vanha Kalevala. Lönnrot teetti itselleen välilehdillä varustetun Kalevalan lähtiessään seitsemännelle keruumatkalle vuonna 1836.

UK = Uusi Kalevala. Vuoden 1849 Kalevala, joka on saanut Suomen kansalliseepoksen aseman.

Runoviitteet, kuten I1 234 viittaavat SKVR-julkaisun I1-osan numeroon 234.

 

Tuopa Aino neito nuori, →

VKL 31:1−2 Kapo kaunis, neito nuori, Anni tytti, aino tytti. Vrt. VII1 217,1 Kapo kaunis, neiti nuori, I1 234,1 Anni tytti, aino tytti ja l1 213,1 Aino tytti, aino nei[ti] sekä esim. 22:111.

Kaukonen antaa ensisijaiseksi viitteeksi Välilehditetyn Kalevalan (=VKL) säkeet. Idean Aino-nimestä Lönnrot sai vienalaisista toisinnoista, joissa sanottiin “annan ainoan sisareni”, adjektiivista “ainoa” tuli aino (Kuusi 1963: 220; Kaukonen 1987: 181). Ks. SKVR I1 234: anni sikko, aino neiti. Ks. Sananselitys Aino. VKL:n Kapo kaunis on Uudessa Kalevalassa (=UK) Tuopa Aino. Kapo tarkoittaa tyttöä (KKSK), ja sopii alkusoinnullisuudenkin vuoksi yhteen kauniin kanssa. Toisaalta UK:ssa ei ole enää kyse mistä tahansa tytöstä, vaan Ainosta, Joukahaisen sisaresta.

Sisar nuoren Joukahaisen →

VK 31:1. Vrt. 5:126.

Kaukonen viittaa Vanhan Kalevalan (=VK) ensimmäiseen säkeeseen: Sisar nuoren Joukahaisen. Ks. Kaukosen Vanhan Kalevalan säetutkimus, jossa hän viittaa Kalevalan ensimmäiseen versioon, ns. Alku-Kalevalaan (Runokokous Väinämöisestä, 1833); RV, XV,199 "Tuopa" --. (Kaukonen 1945: 442.)

Läksi luutoa lehosta, →

VK 31:3 - vastoa metsästä, I1 234,2. Vrt. VII1 208,1−2 Anni tyttö, kauno tyttö Taitto luutoa lehosta.

Vastaksia varvikosta; →

VKL 31 r.a. 8, IV1 83,3.

Välilehditetyssä Kalevalassa on marginaalimerkintä: Vastaksia varvikosta. Runoviite SKVR IV1 83 on D.E.D. Europaeuksen tallentamasta runosta, joka sisältää runot Luutaan lehosta ja Myydyn neidon -runon. Sama säe löytyy myös kolmesta muusta toisinnosta (SKVR IV1 95, 152, 329). Tallenteet ovat Europaeuksen keruumatkalta Keski-Inkeristä vuosilta 1847−1848. Runotekstit kertovat Valpuri-neidosta (ks. Marketta: SKVR IV1 329). Tämä lähtee metsään hakemaan vastatarpeita, nuori mies varoittaa keräämästä vastaksia, sillä neito on myyty hänelle. Runotoisinnossa SKVR IV1 329 miehen kohtaaminen johtaa Marketan raskauteen, syntyy poika, josta yritetään päästä eroon heittämällä tämä veteen, mutta poika pilkkaa muita. Ks. runossa on yhtymäkohtia Kalervon ja Untamon runoon sekä Kalevanpoikaan, joka syntyessään omaa yliluonnollisia voimia, tätä yritetään tappaa tuloksetta (ks. SKVR XIII1 458, 459, 464, 472).

Taittoi vastan taatollensa, →

VK 31:5 Taitto — —, I1 234,4 — vassan taatollase⌈k⌉.

Lönnrot seuraa Vanhan Kalevalan runoa sekä vienalaista toisintoa SKVR I1 234. Muutokset Aino-runossa ovat kielellisiä. Lönnrot yhdenmukaistaa murteellista kieliasua.

Toisen taittoi maammollensa, →

VK 31:6 — taitto maamollensa, I1 234,5 — — maammollahek].

Ks. edellinen viite.

Kokoeli kolmannenki →

VK 31:7 Kolmatta kohotteleksen, I1 234,6 — kokoelo[o]. Vrt. 19:249.

Vrt-viite viittaa Kalevalan 19. runon säkeeseen 249: "Niin kokko kohotteleikse". Kyseessä on Ilmarisen ansiotyöt Pohjolassa, eikä runolla ole varsinaista yhteyttä Ainon tarinaan. Vanhassa Kalevalassa Aino kohottelee (nostelee) vastaksia, mutta Uudessa Kalevalassa sana on kokoella eli keräillä kansanrunoviitteen mukaisesti.

Verevälle veiollensa. →

VKL 31:50, VII1 208,4 — veiolleen.

Välilehditetyssä Kalevalassa säe on “Verevälle [veiollensa]", Uudessa Kalevassa vain j-kirjain veio-sanassa erottaa nämä kaksi versiota. Lönnrotin tallentamassa runotekstissä myös verevälle veiolleen (SKVR VII1 208). Välilehdille on merkattu toisintosäe: “Vanhimmalle [veiollensa]". Ks. VK:ssa verevän tilalla on nuori: “nuorimmalle veiollensa" (VK 31: 8) Vienalaisissa toisinnoissa säe kuuluu: “Nuorimmalle veiolle" (SKVR I1 233, 234). Vrt. Vanhan Kalevalan toisinnot (myös VLK), jossa lisäsäe: “Perehen parahimmalle" (ks. SKVR I1 233). Säe ei esiinny Aino-runon versioissa.

Jo astui kohin kotia, →

VKL 31:53 Jo kohen kotia kulki, II 27,28 — kohti — meni.

Säe ei esiinny Hirttäytyneen neidon runotallenteissa. Kaukonen viittaa Kilpalaulanta-runoon SKVR II 27, jossa säe: “Jo kohti kotia meni". Runossa Joukamo lähtee kohti kotia hävittyään Väinämöiselle. Aino-runossa säe on Lönnrotin kerronnallinen ratkaisu. Ensin kuvataan Aino keräämässä vastatarpeita, sitten tämän lähteneen kotia kohti ja tavanneen Väinämöisen.

Lepikköä leuhautti, →

VKL 31:55, I1 222,4.

Välilehditetyssä Kalevassa sekä Lönnrotin tallenteessa vuodelta 1837 tytön lähtö kotiin kuvataan kahdella säkeellä: “Astuvi ahosta läpi, / Lepikköä leuhautti" (SKVR I1 222) (VLK: "Astuvi läpi ahosta"). Kansanrunon ensimmäinen säe “Astuvi ahosta läpi" on kuitenkin pudotettu pois UK:n runosta.

Tuli vanha Wäinämöinen, →

VK 31:9. Vrt. 17:67.

Yksi keskeinen muutos kansanrunotoisintojen ja Lönnrotin Aino-runon välillä: Kalevalassa Aino kohtaa Väinämöisen, runotoisinnoissa kosija on Osmoinen. Ks. kuitenkin myöhemmin Aino kertoo äidilleen kosijasta: "Osmoinen orosta virkkoi, Kalevainen kaskesmaalta:" (UK 4: 93−94).

Näki neitosen lehossa, →

Vrt. V1 215,9 *Löys neitos[en] lehost* ja VII2 2012,1 Löysin neitosen lehosta.

Hienohelmen heinikössä, →

Esim. VII2 2012,3 Hienohelman —. Vrt. 25:168 ja V1 215,10 *Hienohelman heinikost*.

Ks. edellinen viite ja selitys.
Säeviite on Z. Sireliuksen tallenteesta Impilahdelta vuodelta 1847. Kyseessä on lyyrinen huoliruno, joka alkaa laulajaminän ja neidon kohtaamisen kuvauksella. Runo jatkuu neidon huolten kuvauksella. (SKVR VII2 2012.)

Sanan virkkoi, noin nimesi: →

VK 31:10 — virkko — —. Yl.

Säe on yleisesti käytössä eeppisissä runoissa kertomassa suorasta lainauksesta. Lyhenne yl. tarkoittaa yleistä säettä, jolle Kaukonen ei osoita erillistä säeviitettä.

"Eläpä muille neiti nuori →

VKL 31:73 Elekä — — —, VII1 212,26 Eläpä — kaunis Kaisa. Vrt. s. 1.

Kaukonen viittaa Kalevalan Välilehdille. Vanhassa Kalevalassa ei ole Väinämöisen kieltoa, vaan tämä kehoittaa tyttöä mielistymään vain häneen (VK 31:11−16). Kansanrunoviite SKVR VII1 212 on Lönnrotin vuodelta 1838. Pitkä runo sisältää mm. Hirttäytyneen neidon runoa, päähenkilönä Katri, joka kohtaa Riio-nimisen kosijan. Usein Hirttäytyneen neidon runossa kosija kehoittaa neitoa ajattelemaan tätä ja / tai kieltää mielistymästä muihin: "kasva neiti miussa mielin, / elä muissa nuorisoissa" (SKVR I1 234, ks. myös I1 233; ks. I1 208, 222). Ks. myös Katrin ja Riion poika: VII1 210, 215. Vrt.-viite: Kaukonen viittaa Aino-runon ensimmäiseen säkeeseen “Tuopa Aino neito nuori".

Kun minulle neiti nuori →

VKL 31:74 Kun — — — , VII1 212,29 Kaisa kaunis. Vrt. ss. 1 ja 15.

Ks. edellinen viite ja selitys. Vrt.-viitteet ovat Aino-runon säkeitä, joissa toistuvat neito / neiti nuori.

Kanna kaulan helmilöitä, →

VKL 31:77 Kanna' kaulan helmilöitä. Vrt. s. 313, 14:134, 25:640 ja 29:167.

Rinnan ristiä rakenna, →

VKL 31:78 Rinnan ristiä rakenna'. Vrt. s. 47 ja 18:235.

Ks. edelliset selitykset.

Pane päätä palmikolle, →

VKL 31:75, VII1 212,27

Ks. edellä.

Sio silkillä hivusta!" →

VKL 31 r.a. 76, VII1 212,28

Ks. edellä.

Neiti tuon sanoiksi virkki: →

VKL 31:62 (Katri varsin vastaeli), VII1 210,11. VKL 31 r.a. 62 Neiti [varsin vastaeli].

Yleisesti käytössä oleva säe eri runoissa. Kaukonen olisi voinut merkata tämän yleiseksi säkeeksi.

"En sinulle, enkä muille →

VKL 31 r.a. 631/2 En sinussa enkä muissa, II 47,11 Enkä si[ussa], — muiss[a].

Ks. Välilehditetyn Kalevalan merkinnät on tehty 1840-luvun loppupuolella, jolloin Lönnrot työskenteli Uuden Kalevalan version kanssa. Siitä myös Kaukosen viite Europaeuksen tallentamaan runnon vuodelta 1845 (SKVR II 47).

Kanna rinnan ristilöitä, →

Vrt. ss. 17−18.

Kaukonen viittaa aikaisempiin Kalevalan runon säkeisiin: “Kanna kaulan helmilöitä, / Rinnan ristiä rakenna".

Päätä silkillä sitaise, →

Vrt. s. 20.

Ks. edellinen.

Huoli en haahen haljakoista, →

VKL 31:83 Ole' haahen haljakoissa, I1 234,80 *Ole — — *.

Kansanrunoviitteessä (SKVR I1 234) säe esiintyy Ainon kertoessa äidilleen todellisen syyn itkuunsa. Haahti tarkoittaa laivaa, haljakka verkakangasta, hienoa vaatetta (ks. sananselitys: haahen haljakoista). Säe ei esiinny yleisesti runoissa. Muutamassa vienalaisessa häävirressä morsian saapuu veneellä, jossa “Puoli on punaista purtta, / Toinen haahen haljakkoa" (SKVR I3 1713; 1710).

Wehnän viploista valita, →

Vrt. I1 217,4 Veny vehnä viiploisilla.

Asun kaioissa sovissa, →

Vrt. II 47,7 K[asva] kaioissa sovi[ssa].

Ks. Aino-runon perustana olevissa vienalaisissa Hirttäytyneen neidon teksteissä: “Kasva kaioissa somissa" (SKVR I1 234; 233, 208). Vrt. Meren kosijat: “Neitonen norolla kasvo, / kasvo kaloissa somissa, / veny verkavaattehissa" --- “Kasvoin [kaioissa somissa], / Venyin [verka vaattehissa]" (Lönnrot 1834, SKVR I2 1139; myös I1 erill. Aino 1.) Vielä Vanhassa Kalevalassa säe on: kaioissa somissa. Tämä johtunee siitä, että Lönnrot sai Europaeuksen runotekstin SKVR II 47 vasta vuonna 1845.

Kasvan leivän kannikoissa →

VKL 31:65 — leipäkannikoissa, VII1 210,14.

Kaukosen antama kansanrunoviite on Katrin ja Riion pojan runosta: “Kasvan leipäkannikoissa". F. Polénin tallentama, huomattavasti laajempi toisinto sisältää tarkemman vastaavuuden Kalevalan säkeeseen: “Kasva leivän kannikoissa" (SKVR VII1 215). Ero on puhujassa. Kalevalassa äänessä on Aino, kansanrunossa Riion poika. Vastaavasti vienalaiset runot (SKVR I1 208, 234) sisältävät samaisen säkeen, joka toistuu sekä Osmoisen että Anni-tytön kertomana.

Tykönä hyvän isoni, →

VKL 31:67. Vrt. 36:60.

Kanssa armahan emoni." →

VKL 31:68. Vrt. 3:487.

Ks. edellinen viite: Mataleenan runo.