Aino-runon neljäs runo

4. Runo. 518 värsyä.

Wäinämöinen tapa’aa Joukahaisen sisaren vastan taitossa, ja pyytää häntä puolisoksensa 1−30. Tytär juoksee itkein kotia ja kertoo asian äitillensä 31−116. Äiti kieltää häntä suremasta, ja käskee ennemmin iloitsemaan ja koreissa vaatteissa käymään 117−188. Tytär itkee itkemistänsä ja sanoo, ei tahtovansa iki vanhalle miehelle puolisoksi mennä 189−254. Huolissansa kävellen eksyy korpeen, joutuu oudolle meren rannalle, lähtee pesemään itseänsä ja hukkuu veteen 255−370. Äiti itkee yöt päivät hukkunutta tytärtänsä 371−518.

Neljäs Runo *)Se innehållsförteçkningen.)

Tuopa Aino neito nuori,
Sisar nuoren Joukahaisen
Läksi luutoa lehosta, *)3: 3. lehtimetsästä.
Wastaksia varvikosta; *)4: 1. vastan, vihdan aineita.
Taittoi vastan taatollensa, *)5: 2. vihdan.
Toisen taittoi maammollensa,
Kokoeli kolmannenki
Werevälle veiollensa. *)8: 2. veljellensä.

Jo astui kohin kotia,
Lepikköä leuhautti,
Tuli vanha Wäinämöinen,
Näki neitosen lehossa,
Hienohelmen heinikössä
Sanan virkkoi, noin nimesi:
"Eläpä muille neiti nuori
Kun minulle neiti nuori
Kanna kaulan helmilöitä,

Rinnan ristiä rakenna,
Pane päätä palmikolle,
Sio silkillä hivusta!"

Neiti tuon sanoiksi virkki:
"En sinulle, enkä muille
Kanna rinnan ristilöitä,
Päällä silkillä sitaise,
Huoli en haahen haljakoista *)25:3. haahden; hahden; laivan
Wehnän viploista valita, *)26:2. viipaleista; pytköistä
Asun kaioissa sovissa, *)27. paidoissa; vaatteissa
Kasvan leivän kannikoissa
Tykönä hyvän isoni,
Kanssa armahan emoni."

Koko Uuden Kalevalan käsikirjoitusta voi katsella täällä: http://neba.finlit.fi/kirjasto/digi/digi/kasikirjoitukset/kalevala_lna38/Kalevala_lna038_1.pdf