Niina Hämäläinen

Esitetään Kalevalan säe:

Tuopa Aino neito nuori;

Esitetään Kaukosen säeviite sellaisena kun se on painetussa kirjassa (1956):

VKL 31:1—2 Kapo kaunis, neito nuori, Anni tytti, aino tytti. Vrt. VII1 217,1 Kapo kaunis, neiti nuori, I1 234,1 Anni tytti, aino tytti ja l1 213,1 Aino tytti, aino nei[ti] sekä esim. 22:111.

Lopuksi annetaan laajempi selitys ko. säeviitteille:

Kaukonen antaa ensisijaiseksi viitteeksi Välilehditetyn Kalevalan (=VKL) säkeet. Idean Aino-nimestä Lönnrot sai vienalaisista toisinnoista, joissa sanottiin “annan ainoan sisareni”, adjektiivista “ainoa” tuli aino (Kuusi 1963: 220; Kaukonen 1987: 181). Ks. SKVR I1 234: anni sikko, aino neiti. Uudessa Kalevalassa (=UK) kapo kaunis on tuopa Aino. Kapo tarkoittaa tyttöä (KKSK), ja sopii alkusoinnullisuudenkin vuoksi yhteen kauniin kanssa. Toisaalta UK:ssa ei ole enää kyse mistä tahansa tytöstä, vaan Ainosta, Joukahaisen sisaresta.

Kaukosen säeviitteet ja kansanrunoviitteet on merkattu niin kuin ne on lähteissä. Esimerkiksi runoviitteissä on mukana Lönnrotin muistiinpanomerkinnät, kuten hakasulkeet tai erilliset nootit.