Kalevalan Aino on kommentoitu julkaisu Uuden Kalevalan (1849) 4. runon säkeistä 1–30. Digitaalinen editio esittelee Kalevalaa niin tutkijoille kuin suuremmalle yleisölle. Julkaisu havainnollistaa Aino-runoa ja sen taustoja sekä Lönnrotin toimitusperiaatteita kansanrunoaineiston suhteen. Aino-runo (4. runon ensimmäiset 30 säettä) on toimitettu tekstikriittisesti painetun Uuden Kalevalan pohjalta, mutta lisäksi editiosta voi tarkastella käsikirjoituksen tekstimuotoja ja katsella käsikirjoitusta digitaalisina kuvina.

Aino-runon sanoista on laadittu kommentaareja. Sananselitykset avaavat nykylukijalle vieraita Kalevalan sanoja. Kommentaarit sisältävät myös joitakin laajempia selityksiä sanojen tutkimushistoriasta tai käytöstä kansanrunoaineistossa.

Lisäksi editiossa on esitelty Väinö Kaukosen Uuden Kalevalan säetutkimusta (1956). Säetutkimuksen analysointi avaa lukijoille sekä Kaukosen tutkimuksen periaatteita että Kalevalan säkeiden taustoja; sitä, minkälaisia tekstiaineistoja Lönnrotilla oli mahdollisesti käytössään ja minkälaisia valintoja hän teki Kalevalaa toimittaessaan. (ks. ohjeet)

Kalevalasta ei ole aiemmin toimitettu tämänkaltaista työtä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Edith-yksikössä toimitetut Aleksis Kiven kriittiset editiot ovat olleet julkaisun mallina.

Nyt julkaistava Kalevalan Aino pohjautuu Niina Hämäläisen työhön Kalevalaseurassa ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa keväällä 2016. Hämäläinen on toimittanut sananselitykset koko 4. runon sanoista sekä analysoinut runon 518 säettä Väinö Kaukosen säetutkimuksen pohjalta. Kalevalan Aino -julkaisussa esitetään tästä työstä näytteenä Aino-runon ensimmäiset 30 säettä ja niihin liittyvät analyysit. Lisäksi Sakari Katajamäki on tehnyt nyt julkaistavan runokatkelman tekstikriittisen toimitustyön sekä analysoinut runokäsikirjoituksen tekstikerrostumat. Maria Niku on vastannut julkaisun teknisestä toteutuksesta Omeka-julkaisualustalle. Julkaisun tarkoituksena on havainnollistaa myöhemmin toteutettavaa kriittistä editiota koko Kalevalasta.